 | Tässä on eräs monista kokeilulähettimistä, joita rakennettiin ennen kuin lopullinen lähetin saatiin toimimaan. |
 | Tässä on yksinkertainen oskillaattori. Transisatorina BD-115. Kun tähän transistoriin syötti virtaa kolmesta sarjaan kytketystä auton akusta, tehoa lähti niin paljon, että lähetys kuului lähes yhtä kauas kuin pääteasteella varustetulla lähettimellä. |
 | Lähettimen kotelo oli itse väännelty alumiinipellistä. Pääteasteessa käytettiin transistoria 2N4427. |
 | "Sähkötarkastuslaitoksen hyväksymä". Ehkä ei, vaikka tarra niin kertookin. Takaseinässä lienee ollut liittimiä enemmän kuin olisi edes tarvittu. Laajennusvaraa kai. |
 | Kotitekoiselta näyttää. |
 | Etulevy oli päällystetty valokuvapaperipussista leikatulla mattapintaisella paperilla. Pyöreät säätimet ovat 1950-luvun putkiradiosta. |
 | Tämä kuva Polariksen stdudiosta keväällä 1975 on pääasiassa lavastusta, vaikka pienimuotoista lähetystoimintaa jo harrastettiinkin. |
 | Kevään 1978 kakkoslähettimen rakentamisessa ei enää panostettu ulkonäköön. Riitti, kunhan pömpelistä lähti tehoa. Transistorina oli 2N3553. Suurtaajuusosat olisi ehkä voinut koteloida paremmin. Kotelon seinässä oleva ferriittitanko oli tarkoitettu poistamaan hurina äänestä. |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti